Kuinka ketään voi näin rakastaa ?

Kirkkaita silmiä,
jotka tuikkien tervehtivät tuttuja kasvoja,
Pyöreitä poskia, punaisia tuulesta ja
puurosilmän ruusunmarjasta.
Suuta,
lämmintä, kuolaavaa, uteliasta suuta,
joka kokeilee, hyväksyy ja hylkää
elinympäristöään uupumatta.
Tukanhaituvia,
olemattomia kuin perhosen siipi hiljaa
tykyttävässä fontanellissa.
Innokkaita, tahmaisia, kovakouraisia käsiä,
jotka epäröimättä tarttuvat pienen maailmasi
ihmeisiin.
Jalkoja, näitä pontevia pienen pojan jalkoja,
jotka vain odottavat käskyä, joka kuljettaa
ne juoksuun jonakin päivänä.
Koko pientä, lämmintä, unista, rimpuilevaa
poikaa.
Vain sinua voi näin kovasti rakastaa !


Tämä runo on vuosien takaa, kun omat pojat olivat vielä vauvoja.
Runon kirjoittajaa en valitettavasti tiedä.
Runo muistui mieleeni, kun kunnostin poikieni kastemekkoa sukulaistytön pojan ristiäisiä varten.

1572334.jpg

Kastemekossa olevan pitsin nypläyksen aloitin odotusaikana  ja jatkoin loppuun vauvan  synnyttyä.  Pitsin nimi on "kouknippu" ja sitä tarvittiin mekkoon yli kaksi metriä, lisäksi se piti kiinniittä käsin ommellen. Tästä johtuen esikoisen kastetilaisuus olikin sitten viimeisenä mahdollisena ajankohtana, mutta mekko valmistui kuitenkin ajoissa.

Tälle uudelle vauvalle olen hankkinut lahjaksi Luontokaupasta  potkupuvun, joka onvalmistettu orgaanisesta puuvillasta. Orgaaninen puuvilla kasvatetaan ilman ympäristöä kuormittavia torjunta-aineita ja lannoitteita. Lisäksi hankin hänelle Kirkon ulkomaanavun Toisenlaisen lahjan: vuohen , joka auttaa jotakin kehitysmaan lasta ja hänen perhettään :)

Näiden lahjojen toivon osaltaan vaikuttavan siihen, että tällä uudella ihmisellä olisi vähän parempi maailma elää :)